Tuntomerkeiltään pitkä, matala ja suoraselkäinen skyenterrieri on suuri koira matalassa paketissa. Skyen ylpeys on sen pitkänä maahan asti laskeutuva karvapeite, joka on yllättävän helppohoitoista. Skyenterrieri on kotoisin Luoteis-Skotlannin Sisä-Hebridien saariryhmän suurimmalta saarelta, Isle of Skyelta. Rotua esiintyi myös muilla Hebridien saarilla kuten Lewisillä, Oronsaylla ja Colonsaylla sekä myös Skotlannin mantereella. Skyen esi-isät metsästivät pienriistaa sumuisella Skyen saarella jo 1500-luvulla. Tämän päivän skye on sekoitus skotlantilaista ylimystä ja härmän jätkää, sen elegantin ja hienostuneen olemuksen alla piilee todellinen persoonallisuus.

Skye on maailmanlaajuisesti erittäin harvinainen ja uhanalainen rotu - koko maailmassa syntyy vain noin 300 skyenpentua vuodessa. Kasvattajien ja harrastajien välinen yhteistyö rodun säilyttämiseksi on välttämätöntä. Jos olet kiinnostunut skyesta, liity rotuyhdistyksemme jäseneksi.

Luonne

Pitkä historia puhtaana seurakoirarotuna on muokannut skyen luonnetta.Tämän päivän skye on seura- ja perhekoira. Kuitenkin skyenterrieri on säilyttänyt ainakin osittain metsästysterrierin vaistot: sen luonteessa on vielä jäljellä kovuutta ja sähäkkyyttä. Skyenterrierillä on kestävyyttä, voimaa ja rohkeutta. Se on peloton, hyväntahtoinen, lojaali ja herkkä. Skye on ensisijaisesti oman perheensä koira ja suhtautuu ylenpalttisen ystävällisesti vain niihin ihmisiin jotka se tuntee hyvin. Luonteen varautuneisuus vieraita kohtaan on edelleen rotumääritelmässä mainittu ominaisuus. Skye on itsetietoinen ja voi usein vaikuttaa luoksepääsemättömältä. Se ei välttämättä pidä siitä jos vieras ihminen on kovin päällekäyvä tutustumisessaan, vaan pikemminkin vetäytyy poispäin vieraan kosketuksesta. Kun vieraat ihmiset tekevät tuttavuutta onkin parempi antaa skyen itsensä tehdä ensikontakti. Näin toimiessa skye on usein seuraavaksi ihmisten sylissä! Pennun sosiaalistaminen vieraisiin ihmisiin ja tilanteisiin on ensiarvoisen tärkeää. Mitä enemmän ihmisiä skye tapaa sen paremmin se suhtautuu vieraisiin.

Skye ei ole aivan jokamiehen rotu: sen erikoislaatuista luonnetta tulee ymmärtää. Kuitenkin skyen uskollisuus ja kiintymys on koirarotujen joukossa aivan omaa luokkaansa. Parhaimmillaan skye on ihastuttava seuralainen ja kodin sekä perheen tarkka vahti. Skye ei koskaan tarvitse ruumiillista rangaistusta eikä se helposti alistu sellaiseen kohteluun. Skye on luonteenpiirteiltään hyvin erilainen kuin esimerkiksi labradori, cockerspanieli tai villakoira. Kuitenkin skyella on aivan erityistä luonteen syvyyttä, ja skyenomistajat vannovat että parempaa rotua ei olekaan!

Oppiiko se mitään?

Skye oppii asioita hyvin helposti. Toinen asia on, miten saada skye motivoitua tekemään mitä ihminen haluaa! Maailmalla skyet ovat kilpailleet tottelevaisuudessa, jäljestyksessä ja agilityssa varsin hyvällä menestyksellä. Harjoittelu skyen kanssa ei aina ole yksinkertaista: itsenäisenä rotuna skye kun tuntuu tarvitsevan hyvän syyn tehdäkseen jotain mitä siltä halutaan. Skyet eivät yleensä ole ahneita joten makupaloilla motivointi harvemmin tehoaa. Saalisviettiä skyeltä löytyy ja reipas vetoleikki tai pallo on osoittautunut paremmaksi palkitsemistavaksi.

Turkinhoidosta

Rotumääritelmässä sanotaan skyen turkista seuraavaa: "Karvapeite: Kaksinkertainen. Pohjavilla lyhyttä, tiivistä, pehmeää ja villavaa. Peitinkarva pitkää, karheaa suoraan rungonmyötäistä, ei kihartuvaa. (..)" Ihanteellinen skyen turkki ei siis muistuta mitään pumpulipalloa vaan tuntuu käteen melko kovalta. Englanninkielinen rotumääritelmä käyttää skyen turkista sanaa hard joka on suomennettu karheaksi. Peitinkarva ei siis saa olla villavaa, kihartuvaa, pehmeää tai silkkisen tuntuista.

Oikeanlaatuinen skyen karva on erittäin helppohoitoista! Ongelmia harjaajalle tuottavat ne pehmeät ja/tai villavat turkit jotka puskevat vielä ylen määrin pohjavillaa ja näin ollen takkuuntuvat ennätystahtia. Tosin myös tämänkaltainen turkki kasvaa huomattavasti nopeammin kuin karheampi turkki ja on näyttelykehässä varsin näyttävän näköinen. Turkki voi olla myös liian karkeaa, tällöin se katkeaa hyvin helposti eikä välttämättä koskaan kasva maahan asti. Ylikarkean turkin pluspuolena mainittakoon että se ei tosin oikeastaan koskaan mene takkuun, koska pohjavillaa on vähän.

Jotkut pesevät näyttelyissä käyvän koiran viikottain (tai noin 10 päivän välein), toiset taas suosivat pidempää pesuväliä (n. 4 viikkoa). Kaupungin keskustassa asuvan koiran turkki likaantuu taatusti nopeammin kuin maaseudun rauhassa elelevän rotutoverin. Syysrapaisilla keleillä ja keväällä lumen sulamisen aikaan pesuväli on taas tiheämpi, koska turkki kerää märillä keleillä likaa kuin imuri ikään. Ulkoilulenkin jälkeen riittää tietysti vain tassujen ja vatsakarvojen huuhtelu suihkun alla sekä huolellinen kuivaus pyyhkeellä.

Turkinhoidossa kannattaa kuitenkin muistaa kohtuus kaikessa. Ylenpalttisella kampaamisella ja harjaamisella saa kyllä skyenkin jos ei aivan kaljuuntumaan niin ainakin harvakarvaisemmaksi kuin olisi suotavaa. Mikäli koirassa ei ole takkuja on täysin tarpeetonta harjata sitä viikottain. Pienet takutkin kannattaa mieluummin selvitellä sormin vaikka televisiota katsellessa kun koira makaa kainalossa sohvalla. Päivittäisellä harjaamisella tai kampaamisella tekeekin jo enemmän vahinkoa kuin hyötyä, sillä jokaisella harjanvedolla irtoaa jonkin verran karvaa. Tarkoitus on kuitenkin pitää karvat koirassa eikä harjassa! Huolellisesti kunnostettu skye pysyy kyllä siistin näköisenä useamman viikon.

Näyttelyä varten skye pestään 1-2 päivää aikaisemmin ja harjataan täysin takuttomaksi. Näyttelyesiintymistä varten skyelle tehdään jakaus, joka alkaa niskakyhmystä ja päättyy hännän tyveen. Jakauksen teko voi aluksi olla vähän hankalaa, mutta harjoittelemalla oppii ja kokeneemmat neuvovat. Skye on ns. pöytärotu, joten skyenpennulle tulee pienestä pitäen opettaa että sitä saa käsitellä pöydällä, sen hampaat saa katsoa ym. Myös eläinlääkärikäyntejä ajatellen on hyvä opettaa skye siihen että sitä voi pöydällä vaivattomasti käsitellä. Mitään hiuslakkoja, kampausnesteitä yms. ei saa antidoping-säännön mukaan käyttää, joten jakaus kiinnitetään suihkuttamalla siihen pelkkää vettä suihkepullosta. Skyen näyttelykunnostus on hyvin helppoa edellyttäen että perusturkinhoidosta on huolehdittu säännöllisesti. Mitään monen tunnin pesu-ja föönaussessioita ei skyen kanssa tarvita!

Terveys

Skyenterrieri kuuluu ns. kondrodystrofisiin rotuihin. Rodun luusto on muutoin normaali, mutta raajat ovat lyhytkasvuiset. Etenkin eturaajojen luiden kasvuun pentuaikana liittyy edelleenkin selkeästi ongelmia. Eturaajoissa häiriö perustuu värttinä- ja kyynärluun eriaikaiseen pituuskasvuun, joka aiheuttaa pahimmillaan pysyvän kyynärnivelen epämuodostuman (engl. premature closure). Epämuodostumat ja eturaajojen muut anatomiset heikkoudet (käyrät eturaajat) altistavat koiran myöhemmin nivelrikkoon. Pentuaikaista ontumista hoidetaan tällä hetkellä tulehduskipulääkkeillä, nivelten hyvinvointia edistävillä systeemisillä valmisteilla, levolla ja paikallisella kortisonihoidolla. Useimmissa tapauksissa kasvuhäiriön oireet häviävät itsestään. Lue Dos.ELT Kaj Sittnikowin artikkeli skyenterrierin pentuontumisesta täältä.

Koska skyenterrieri on matala ja korkeuteensa nähden suhteettoman pitkäselkäinen, voitaisiin olettaa, että rodussa esiintyy selkärankaan liittyviä ongelmia. Skyeilla on kuitenkin erittäin harvoin mitään selkään liittyviä terveysongelmia.

Skyenterriereillä on esiintynyt yliherkkyyttä ivermektiinille (loisten häätöön käytetty valmiste). Koiria on kuollut Suomessa, Venäjällä, Keski-Euroopassa, Englannissa ja USA:ssa, joten on todennäköistä, että yliherkkyydellä on rodulle ominainen geneettinen tausta, vaikka aiheesta ei ole julkaistu tieteellisiä tutkimuksia. Ivermektiinivalmisteita ei pidä koskaan antaa skyenterrierille!

Rodussa esiintyy yksi selkeä, vain tälle rodulle ominainen perinnöllinen sairaus, skyenterrierihepatiitti. Vaikka Suomessa ei ole diagnostisoitu yhtään tautitapausta, on todennäköistä, että myös meillä tautia esiintyy tai on jossain vaiheessa esiintynyt. Tauti muistuttaa bedlingtoninterriereillä esiintyvää kuparitoksikoosia, mutta tarkempaa syytä ei tiedetä.

Muutama vuosi sitten brittiläisessä skyenterrierikannassa ilmeni uusi sairaus, etenevä munuaisten rappeutumatauti eli progressiivinen renaalidysplasia. Dysplasialla tarkoitetaan yleensä muutosta, jossa kudoksen normaalit rakenteet muuttuvat ja lopulta tuhoutuvat. Vastaavanlaisia munuaissairauksia tavataan useilla eri roduilla ja näistä tunnetuimpia ja parhaiten kuvattuja lienevät isovillakoirilla ja vehnäterriereillä esiintyvät nuoruusiän renaalidysplasiat. Sairaus on toistaiseksi kuvaamatta eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa, mutta siitä ollaan valmistelemassa tieteellistä kuvausta.

Sairauden tyypillinen puhkeamisikä rodussamme on poikkeuksellisen myöhäinen ja siksi sitä on alettu kutsumaan skyenterriereitten renaalidysplasiaksi (Skye Terrier Renal Dysplasia). Sairastuneiden koirien ikä on vaihdellut neljästä kuuteen vuoteen. Näin ei voidakaan puhua nuoruusiän (juveniilista) renaalidysplasiasta, kuten on esimerkiksi vehnäterriereitten tapauksessa. Sairastuneen koiran olemus ja käytös muuttuu: se juo paljon, sillä saattaa esiintyä ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia, virtsaa erittyy paljon ja se on yleensä väritöntä ja lähes pelkkää ”vettä”. Koira muuttuu sairauden edetessä apaattiseksi ja jos munuaisten tuhoutuminen etenee nopeasti, vähenee virtsan tuotanto. Virtsa saattaa lopulta olla myös verensekaista. Lopulta virtsan tuotanto voi pysähtyä lähes kokonaan. Tällaisessa tilanteessa ei yleensä ole enää mitään tehtävissä.

The Skye Terrier is a dog of style, elegance and dignity: agile and strong with sturdy bone and hard muscle. Long, low and level - he is twice as long as he is high - he is covered with a profuse coat that falls straight down either side of the body over oval-shaped ribs. The hair well feathered on the head veils forehead and eyes to serve as protection from brush and briar as well as amid serious encounters with other animals. He stands with head high and long tail hanging and moves with a seemingly effortless gait. He is strong in body, quarter and jaw.

The home of Skye Terrier, as it is of many modern Terrier Breeds, is in Scotland. More precisely, Skye Terriers originate from the North-Western Scotland, from the Isle of Skye, the largest of the islands of the Inner-Hebrides. The breed is old, but it was very rare outside its native island until the middle of the 17th century. Originally, Skye Terriers were working terriers, and the Skye’s profound coat has been its protection in the demanding fields of the Isle, where these terriers were hunting badgers, foxes and other smaller predators. Since the end of the 17th century, Skye Terrier has mostly been a companion and pet.

Only approximately 300 Skye puppies are born yearly in the world. The breed is in danger of becoming extinct, if breeders and fanciers do not make an effort of preserving the breed. If you are interested in a Skye Terrier, you should first contact the nearest Skye Terrier Breed Club to get a list of reputable Skye Terrier breeders. In the USA, the breed Club is Skye Terrier Club of America, in the U.K. The Skye Terrier Club and every one, regardless of where they live, is welcome to join the Skye Terrier Club of Finland to learn more about this Heavenly Breed. See contact information on my Links page.

Make sure that you obtain your Skye Terrier puppy from a breeder who is a member of a Skye Terrier Club and loves the breed! Never buy a puppy from a pet shop, puppy mill or back yard breeder who is not interested in the welfare of the breed, but is in the business only for financial profit.

Skye Character

Those who love and own Skye Terriers, agree on at least one thing. A Skye Terrier is not for everyone. They share very few characteristics with labs, cocker spaniels, or poodles, and will test your love and your patience. However, they have a depth of character which is matched only by the depth of love and devotion that their owners have for them. Because of this, it is easy to spoil a Skye Terrier. BUT, if you do you will find that your life will never be the same.

Many a writer has said that "Like attracts like" and in the case of Skye terrer owners and their skyes, it is very true. A Skye Terrier will respect an owner that treats them fairly and firmly, in fact, it may be a basic requirement of ownership. This does not mean brute force since a Skye does not need or easily accept physical discipline. A strong voice and an attitude that does not leave room for maybe, will allow for better results.

A Skye is self assured and can often seem a little standoffish. When meeting strangers, they are happier to wait and make the first advance. When they meet a person who reacts the same way, they will soon be in their laps. However, a well meaning person who insists that all dogs love them and pushes the introduction, may find that a Skye will not accept them. Socializing, and socializing early, is extremely important. The more situations and groups of people that a Skye becomes framiliar with, the better they will be in every situation.

Skye Coat Care

The Breed Standard describes Skye coat with the following words: "Double. Undercoat short, close, soft and woolly. Outer coat hard, straight and flat. 5½ inches long without extra credit granted for greater length. The body coat hangs straight down each side, parting from head to tail.[]" An ideal Skye coat does not resemble fluffy cotton ball, but feels quite hard when you touch it. The outer coat should not be wooly, curly, soft or silky.

The correct quality Skye coat is very easy to maintain! However, if the coat is too soft or wooly with extra amounts of undercoat, it can mat and tangle easily and needs constant care. Bathing should be done when necessary. Some people bath their show Skye every week or ten days, some prefer a longer time between baths (for example 4 weeks). This depends where the Skye lives, because city dogs get dirtier than dogs that live in the countryside. It is not necessary to groom your Skye every day. In fact, it is not recommended to attend to your Skye's coat daily. The more you brush and comb the coat, the more hair you pull out. You should groom your Skye only after he has had a bath. Never brush a dirty Skye, you will do more harm than good for his coat! Use only quality shampoos and conditioners for your Skye (ask your Skye's breeder for recommendations). They might seem expensive, but you will notice the difference in the coat condition.

You should always bathe your Skye one or two days before a show. Then brush and comb his coat so that it is completely free of any mats. Before entering the ring, part his coat with a comb or a knitting needle, starting from his occiput and ending at the base of his tail. This might be a little difficult in the beginning but practise makes perfect and don't hesitate to asking advice from other Skye owners. Skye Terrier is a table breed, so a Skye puppy should be taught to stand on a table and allow other people to go over him. In Scandinavia it is forbidden to use any foreign substances on a dog's coat, so forget hair sprays! You need only tap water in a spray bottle to gently spray over the parting, and that's it, you and your Skye are ready to show.

Health

Being an achondroplastic dog breed with extremely short legs, the Skye Terrier has particular health concerns. The most preventable is often called Skye limp or Puppy limp, which means that the radius and ulna grown in different growth phases. In the most serious cases this leads to premature closure of the distal radial growth plate which causes permanent malformation of the elbow joint and might even need corrective surgery. Elbow dysplasy and other abnormalities in front legs such as crookedness may cause arthritis in later age. Puppy limp is treated with painkillers, products supporting joints (glucosamine and chondroitin), rest and local cortisone treatment. In most cases the puppy stops limping without any other treatment than restricted exercise.

There have been several cases reported that a Skye has died after an Ivermectin shot. Ivermectin is an anti-parasite medication that is toxic to most Collie breeds because they have a genetic mutation (MDR-1) making the suspectible for this drug. Skyes do not have this same genetic mutation, but for some reason they too seem to be sensitive to Ivermectin. There are many other products that can be used for getting rid of parasites and they do not contain ivermectin. Tell your Veterinarian to treat your Skye with some other product.

Copper Associated Hepatitis (CAH) is a disease which results in the excessive accumulation of copper in the liver cells. CAH is actually a group of hepatic diseases with similar characteristics but different causes. It most often affects certain breeds of dogs, and has been well studied in Bedlington Terriers, West Highland White Terriers, and Doberman Pinschers. It is unclear in the Skye Terrier whether high copper levels are the cause of the hepatitis or the result. Copper can concentrated in the liver as a consequence of hepatitis alone. As a rule, the higher the copper concentration, the more likely it is that the copper is the cause.

This is a new disease that has not yet been described in veterinary medicin literature. The disease resembles the renal dysplasia found in Soft Coated Wheaten Terriers and in Standard Poodles, but the symptoms manifest themselves when a Skye is approximately between four and six years of age, whereas the other forms of renal dysplasia affect young animals (i.e. so called juvenile dysplasia). The Renal Dysplasia causes incurable kidney failure and there is no treatment for this condition. It is vital that Skye Terrier breeders and fanciers co-operate so that a genetic test can be found.